Luulen minä mukaanlukien, että moni siinä tilanteessa mietti, onko luennoitsijalla kaikki "muumit laaksossa".  Fläppitaulu sai kyytiä...Siihen ilmestyi paitsi sielu, niin TV, lehdet, muut tiedotusvälineet, kaverit, vanhemmat, valmentaja, ympäristö ja paljon muuta mikä vaikuttaa yksilön oppimiseen ja elämässä tapahtuviin valintoihin.

Luennon aikana valmentaja kertoi myös kirjoittaneensa valmennuksesta kertovan kirjan, joka ei ollut totta. Hän totesi, että siihen kirjoitetut lainalaisuudet eivät pidä paikkaansa, eivätkä näinollen ole suoraan toteuttamiskelpoisia valmennuksessa...

Jälkeenpäin ajateltuna (jo silloin) luento oli yksi parhaista, millä olen elämäni aikana ollut....Kyseinen valmentaja oli tavoittanut omassa valmennusprosessissaan jotain sellaista, mitä suuri osa valmentajista ei koskaan pääse edes lähelle.

Kun ihminen syntyy, hän tietää kaiken...se on faktaa. Katsokaa vaikka pikkulasta, joka on täysin vilpitön kaikessa tekemisessään. Hän ei "feikkaa". Kun aika kuluu, me ihmiset ja ympäristö yhdessä muokkaamme hänestä kaikkien rakastaman "keskimääräisen mallikansalaisen" joka toimii niinkuin hänen oletetaan toimivan. Sehän on tavoite...vai onko?

Miten tämä kaikki liittyy valmennukseen...Suomalaisessa valmennuskulttuurissa on vallinut viime vuosina sellainen suuntaus, että kun joku tuo jonkun uuden hienon metodin valmennukseen, niin valmentajat ja urheilijat "singahtelevat" kun se naapurin kuuluisa pässi narussa siihen "oikeaan" suuntaan unohtaen sen kaiken jo hyväksi havaitun ja opitun. En tarkoita sitä, että valmennuksessa ei pitäisi uusiutua, päinvastoin .

Mutta miksi...miksi emme luota itseemme? MIksi kuljemme laput silmillä, emmekä uskalla katsoa ympärillemme. Onko ympäristö muovannut meistä sellaisia keskimääräisiä ihmisiä, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa sitä mitä meille "syötetään". En usko mustavalkoisuuteen, en usko siihen että on olemassa vain yksi totuus valmennuksessa kuin myös elämässä.

Tähänhän meidät kasvatetaan ja me usein kasvatamme omia lapsiamme..emme tue sitä hentoa luovuutta, mikä lapsella on olemassa. Sanomme vain, että "tee näin, ja tämä on oikein". Näin tehdessämme tapamme sen kaiken herkkyyden ja innovaation mikä ehkä on hyvällä "oraalla".

Mutta miksi toimimme niin...? Vamasti osittain oma perimämme vaikuttaa valintoihimme  ja siihen, miten toimimme (ja miten valmentajat valmentavat urheilijoitaan). Sehän on täysin normaalia..Näin toimiessamme emme vaan ehkä koskaan saa urheilijoistamme sitä parasta "irti" mitä heillä olisi mahdollisuus saavuttaa.

Valmentajalla saattaa myös olla huono itsetunto ja hän paikkaa sitä valmennettaviensa kautta käskemällä, uhkailemalla ja kertomalla mikä on totuus..

Siinä vaiheessa kun valmentaja kokee olevansa hyvä ja valmis, hän on jo menettänyt pelin..Valmentamisen kuuluisi olla prosessi, mikä ei lopu koskaan. Kun luulet tietäväsi jotain, huomaat ettet tiedä juuri mitään. Kun luulet saaneesi "narun päästä" kiinni, se karkaa käsistäsi.

Vietin eilen laatuaikaa (kakkosalueella/ Stephen Covey) ja kävin ulkona syömässä. Seuralaiseni valaisi minua, että kun elämä ahdistaa ihmistä, niin silloin kehitysprosessi on alkamassa....Valmentaminen ja elämä on kuin matka...Aina voit oppia uusia asioita mutta epävarmuudessa eläminen ei sovi kaikille. On paljon turvallisempaa jatkaa "samaan malliin" ja huomata ettei kehitystä tapahdu. Ja sehän on tietysti urheilijan vika...

Miksi emme halua poistua "mukavuusalueelta" ja kokea uusia asioita kehittyäksemme? Hyvä kysymys, johon kukin voi itse vastata...toisaalta voi myös esittää kysymyksen...miksi pitää poistua turvalliselta ja tutulta alueelta...onko pakko jos ei halua! Se on myös vaihtoehto...

Mac West on sanonut..."Valitsen kahdesta pahasta sen, mitä en ole vielä kokeillut" Kun toteuttaa tätä metodia niin ainakin kokemuksien tulva omassa elämässä on taattu..

Rakas ystäväni...jos luet tätä, niin valikoi ja mieti tarkkaan mitä elämässäsi valitset...se on sinun valintasi ei minun..."Mitä tapahtuu kun otat elämän omiin käsiisi? Kammottava juttu, et voi syyttää muita kuin itseäsi.."

Nauti elämästäsi, äläkä anna muiden liikaa vaikuttaa omiin valintoihisi...(paitsi jos haluat)

-wellu-