Tänään kyseisestä päivästä on kulunut 20 vuotta ja kaksi päivää. Muutama viikko sitten sain sähköpostia, jonka otsikkona oli 2.00.59. Mun ei tarvinnut kauaa miettiä mitä se tarkoitti. Tapahtumat ja aika ovat jääneet mieleen vaikka siitä onkin kulunut jo kauan aikaa.

Sain kutsun tulla seuraamaan ja juhlistamaan Helsingin Olypiastadionille Suomen ennätyksen 20- vuotisjuhlaa. Tuulin tarkoituksena oli juosta 2.00.59 ja katsoa, mihin saakka aika riittää. Seurana ja kirittämässä oli joukko Tampereen Pyrinnön mailerilupauksia. Päivä oli tänään..

Aurinko paistoi, kun kokoonnuimme stadionille. Kutsuvieraat seurasivat verryttelyä etusuoralta..Totesin Hesarin naistoimittajalle, että ei toi Tuulin askel mihinkään ole muuttunut vuosien varrella. Yhtä irtonainen ja lennokas kuin edelleen...ehkä jopa hieman voimakkaamman näköinen.?

No...lähtö ja matkaan..Ei hyytymistä ja juostu matka 650 metriä. Loistava suoritus!! Tämän jälkeen pakolliset valokuvat ja urheilumuseon auditorioon juhlakahville. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja postiivinen. Ensin 20- vuotta sitten tapahtunut juoksu dvd:ltä ja sitten kutsuvieras-esittely.

Tuuli kertoi myös "Tuulin tallin" ideasta, missä hän tarjoaa Tampereen Pyrinnön nuorille mailerilupauksille omaa osaamistaan tulevaisuudessa. Ei ollut sattumaa, että juuri nämä nuoret kiersivät tänään Tuulin kanssa rataa ympäri.

Tuulin tarjoama apu tarkoitti ura- ja oman elämän suunnitteluun tarvittavaa apua. Hän puhui itse sparraamisesta. Itse voisin käyttää tässä tapauksessa myös sanaa mentorointi.

On hyvin harvinaista, että joku tarjoaa tänä päivänä omaa panostaan huippu-urheilun kehittämiseen ilmaiseksi..rakkaudesta lajiin! Harvat ihmiset ajattelevat urheilijan kehittämistä näin kokonaisvaltaisesti (varsinkin kun on kysymys junioreista). Nämä nuoret ovat onnekkaita, kun saavat taustoilleen todella kovan ammattilaisen.

Mentorointi tekee tuloaan, hitaasti mutta varmasti se tulee mukaan urheiluun. Ehkä tätä kautta saamme taas yhä useampia urheilijoita vietyä sinne huipulle, missä Tuuli Merikoski oli 20 vuotta sitten.

Huippu-urheilija erottuu, vaikka uran lopettamisesta olisi kulunut aikaa. Se huomasi tänään kun katsoi Tuulin silmien paloa hänen kertoessaan juoksusta ja sitä edeltäneistä tapahtumista. Se juoksu oli muuten jäätävän hieno näin 20:n vuoden jälkeenkin. Melkein tuli noustua seisomaan, kun etusuora aukeni..niin sitä edelleen elää mukana.

Kiitos Tuuli..sinunlaisiasi lämminsydämisiä ihmisiä tarvitaan, jotta nuoret urheilijamme pääsevät urallaan eteenpäin! Teet arvokasta työtä..

Niin..ja ne jalat oli oikeesti hyvät 20 vuotta sitten...en valehdellut sitä!