U-19 pojat aloittivat Finnkampeniin valmistautumisen Tampereelta torstaina 2.2.2012. Ilmojen haltija oli tuonut pakkasen myös Tampereelle ja se antoi oman lisämausteensa ulkolenkkeihin. Torstai kuluikin pääasiassa kahden valmistavan lajiharjoituksen parissa Tampereen tenniskeskuksessa.
Kulunut Finnkampen oli käytännössä viimeinen turnaus, mihin 1993 syntyneet pojat pääsivät osallistumaan. Joukkue olikin sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Toki suuri osa 1994 syntyneistä pojista oli ollut jo mukana aikaisemmissa tapahtumissa ja mukana oli vain muutama uusi pelaaja.
Kuten yleensäkin, tapahtuma on tiivis ja niin oli nytkin. Aikaa ei liiemmälti ollut mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen. Turnauksen jälkeen valmennus jopa mietti, oliko ohjelma liian tiukka. Jatkossa kyseiseen asiaan tullaan kiinnittämään huomiota enemmän.
Joukkueen henki oli alustä lähtien tiivis ja hyvä. Pelaajat tunsivat toisensa hyvin ja myös uudet pelaajat sulautuivat joukkoon helposti.
Perjantain pakkasessa tapahtuneen aamufiilistelyn jälkeen matka kohti Joensuuta alkoi. Perillä tavarat hotelliin, kohti areenaa ja viimeistelyharjoitusta. Puitteet areenalla oli saatu hyvään kuntoon. Oheisharjoiteet oli helppo vetää juoksuradalla ja vaikka varsinaiselle pelialustalle emme päässeetkään treenaamaan, niin olosuhteissa ei ollut valittamista.
Viimeistelyjen jälkeen hotellille ja sieltä maajoukkueiden yhteiseen päivällistilaisuuteen Itä-Suomen liikuntaopistolle. Se on sykähdyttävä hetki, kun neljä maajoukkuetta asettuu samaan tilaan ja Suomi- henki on käsin kosketeltavissa. Hengen nostatukseen aivan loistava mahdollisuus.
Suomi voitti Finnkampenin pitkän tauon jälkeen. Vaikka lauantain pelit eivät menneet toivotulla tavalla oman joukkueemme osalta, niin saimme arvokasta kokemusta tulevaisuutta silmälläpitäen. Henkilökohtaisesti opin ja muistin taas sen kuinka suuri merkitys on sillä, kuinka hyvä henkinen lataus joukkueella on sen juostessa kentälle. Ensimmäiseen erään sitä valmiutta ei saatu aikaan ja tulos oli sen mukainen. Valmennuksen ottama aikalisä 0-3 tilanteessa kuitenkin käänsi joukkueen tilan parempaan suuntaan ja siitä osoituksena olikin viimeisen erän 5-1 voitto. Aina hyväkään taistelu ei kuitenkaan riitä ja silloin on syytä tarkastella miksi niin kävi.
Tarkastelua on syytä tehdä sekä valmennuksen, että myös pelaajien osalta. Se, miten seuraavassa tapahtumassa huhtikuussa Tsekissä asiaa viedään eteenpäin ja hiotaan vielä paremmaksi jää seuraavaan blogi-kirjoitukseen. Tästä enemmän huhtikuussa. Selvää on kuitenkin se, että monella osa-alueella on parantamisen varaa, eivätkä ne asiat ole kuin tahdosta ja toteutuksesta kiinni.
Huhtikuussa alkaa uusi aika toiminnassa jossa 1994- syntyneet pojat ovat pääroolissa. Viestikapula on annettu eteenpäin ja 1993 ikäluokka maailmanmestareineen siirtyy pois vahvuudesta.
Vaikka en ehtinyt toimimaan kyseisen ikäluokan kanssa kuin kahdessa tapahtumassa, niin muistot ja fiilikset pelimiehistä ovat pelkästään positiivisia. Hauskoja veikkoja, mutta kentällä armottoman kovia pelimiehiä kuten vuosi sitten voitettu maailmanmestaruus osoittaa.
Älkää tyytykö siihen mitä olette saavuttaneet, vaan pyrkikää kehittämään itseänne paitsi fyysisesti ja pelillisesti niin myös hekiseltä puolelta. Siellä on käyttämätön luonnonvara monella pelimiehellä..
...viimeisen yhteisen huoltavan harjoituksen jälkeen he kävelivät kohti pukuhuonetta ja pysähtyivät kuunteleman Maamme-laulun Suomen lipun taakse...osa pojista taisi jopa hieman laulaa..mene ja tiedä.
Toivottavasti mahdollisimman moni tästä joukkueesta tulevaisuudessa kuuntelee kansallishymniämme pelin päätyttyä. Miesten maajoukkueen joukkueenjohtaja Kimmo Nurminen totesi facebookissa, että Ruotsin voittamiseen ei koskaan totu, eikä pidäkään. Se on aina yhtä hienoa...!!
Huhtikuussa jatketaan Tsekinmaalla...